Kuva Markusta

Kuka minä olen?

Olen emeritusprofessori, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin perustaja ja pitkäaikainen johtaja. Johdin Suomen Akatemian huippuyksikköä 2012-2019.

Miksi eduskuntaan?

Lähdin vaalikamppailuun kahdesta syystä. Painavin syy oli halu osallistua ulkopolitiikan suunnasta käytävään keskusteluun. NATO-ratkaisu on tehty ja nyt on toimittava sen pohjalta. Mutta Suomella on edelleen suuria valintoja tehtävänä sellaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa vastuu yhteisistä haasteista törmää uuden kylmän sodan nollasummapeliin.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz käytti vastikään ilmausta globaali aikakauden muutos. Tämä sisältää sekä siirtymän pois hiilivetyihin perustuvasta taloudesta että voimasuhteiden muutoksen kohti moninapaista maailmaa. Venäjän sota on vauhdittanut vihreää siirtymää, mutta uusi blokkijako voi johtaa pikemminkin toiseen suuntaan.

"Yhteistyö globaaleissa haasteissa käy mahdottomaksi, jos kaiken kattavaan nollasummapeliin mennään."

Suomen oma politiikka on auki. Puhutaan reunavaltiopolitiikasta, pohjoismaisesta linjasta, oman ulkopoliittisen linjan jatkuvuudesta, uudesta Kalmarin unionista. Itse asiassa Suomen "neljännen tasavallan" Venäjä-riskin hallinta on kokonaan auki kovinta ydinasepelotetta lukuun ottamatta. Jos Ukrainan sota ei eskaloidu, ulkopoliittinen linja pitää ratkaista. Tilanne on kuitenkin edelleen vakava, koska sodan eskaloituminen on todennäköisempää kuin jokin äkillinen muutos Venäjällä. Jos sota eskaloituu, tullaan Suomen osalta minun Lähetin loppupeli-romaanini kauhuskenaarioon.

Toinen syy aktivoitua poliittisesti on oikeiston vaalivoittoon liittyvä pro business-lähtöisen politiikan uhkakuva. Vaikka suunnitelmatalous ei ole mikään vaihtoehto, yhteiskunta on olemassa, toisin kun Thatcher aikoinaan väitti. Yhteiskunnallisilla instituutioilla on monia tehtäviä, joita ei voida hoitaa markkinoiden eikä bisneksen toimintalogiikalla. Tähän liittyvät riskit realisoituivat yliopistossa ja koulutuksessa Sipilän hallituksen aikana dramaattisella tavalla. Suomi putosi koulutustasossa OECD-maiden keskitason alapuolelle ja Suomen tiede laskee koko ajan alamäkeä verrokkimaihin verrattuna.

140.000 lasta elää köyhyydessä ja kokoomus vaatii toimeentulotuen leikkaamista. Samalla se haluaa heikentää ammattiyhdistysliikkeen vastavoimaa. Demokraattinen vasemmisto on ollut aina johdonmukaisesti kamppailemassa rauhan, vapauden, yhdenvertaisuuden ja demokratian puolesta.

Lapinlahden lintuja mukaillen: menköön tämä elämä nyt näin! Seuraavassa elämässä liityn nuorena kokoomukseen ja pidän huolta vain bisneksestä ja erityisesti aseteollisuudesta.