Blogi

Euroopassa soditaan ja oikeiston vaalivoitto uhkaa. Vasemmisto ei silti pidä sotaa, eriarvoisuutta tai sivistymättömyyttä vääjäämättöminä. Me haluamme vaikuttaa yhteiskuntaan, koska tiedämme, että politiikka on meidän toiminnastamme kiinni. Lähdin vaalikamppailuun kahdesta syystä. Painavin syy oli halu osallistua ulkopolitiikan suunnasta käytävään keskusteluun. Olen ehdokkaana, koska haluan tuoda Venäjän asiantuntemukseni Suomen ’neljännen tasavallan’ ulkopoliittiseen keskusteluun. Toinen syy aktivoitua poliittisesti on oikeiston vaalivoittoon liittyvä suuryritysten eduista lähtevän politiikan uhkakuva. Vaikka suunnitelmatalous ei ole mikään vaihtoehto, yhteiskunta on olemassa, toisin kun Thatcher aikoinaan väitti. Yhteiskunnallisilla instituutioilla on monia tehtäviä, joita ei voida hoitaa markkinoiden eikä bisneksen toimintatavoilla. Tähän liittyvät riskit toteutuivat yliopistossa ja koulutuksessa Sipilän hallituksen aikana. Suomi putosi koulutustasossa OECD-maiden keskitason alapuolelle ja Suomen tiede laskee koko ajan alamäkeä verrokkimaihin verrattuna. 140.000 lasta elää köyhyydessä ja kokoomus vaatii toimeentulotuen leikkaamista. Samalla se haluaa heikentää ammattiyhdistysliikkeen vastavoimaa.

Ukrainan on voitettava rauha

Ukrainan sodan taustalla on monia syitä. Naton laajeneminen on sulkenut Venäjän ulos Euroopan turvallisuusjärjestelmästä. Venäjä on kuitenkin sotilaalliseen voimaan perustuva imperiumi, joka hakee väkisin omien etujensa tunnustamista. Kun Natoa ei purettu, vaan sitä ruvettiin laajentamaan, Venäjä alkoi tehdä omia siirtojaan. Jo vuonna 1996 Shanghaissa valmisteltiin vaihtoehtoista sotilasliittoa. Tässä yhteydessä Kiina ja Venäjä alkoivat sopia rajakiistojaan Ussuri-joen saarista. Nämä kiistat johtivat aseellisiin yhteydenottoihin vuonna 1969 ja olivat vähällä suistaa suoranaiseen sotaan. Välit olivat niin huonot, että Neuvostoliitto vilautti jopa ennalta ehkäisevää ydinaseiskua Kiinaa vastaan. Naton laajenemisen jälkeen Venäjä sen sijaan teki suuria myönnytyksiä Kiinan hyväksi ja uusi liittolaisuus vahvistettiin askel askeleelta. Mikään ei silti oikeuta ihmisten surmaamista omien poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Venäjä on yhä selvemmin muuttumassa äärioikeistolaiseksi sortovaltioksi. Ukrainalaiset ja venäläiset nuoret miehet kuolevat järjettömässä sodassa. Esiin nousee kolme ydinkysymystä:

- Miten Ukraina voi voittaa rauhan?
- Miten Suomi hallitsee ulkopoliittisesti Venäjä-riskiä erilaisissa tilanteissa?
- Miten vältetään sellaisen kylmän sodan kehittyminen, joka vaarantaa yhteiset ratkaisut globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen?

Ukraina näyttää meille, että rauha on kaiken ehto. Ei siellä olla huolissaan valtion velasta, vaikka koko kansantaloudesta on puolet jäljellä ja väki on pudonnut 40 miljoonasta 20 miljoonaan. Ukrainalaiset puolustavat itsenäisyyttään saadakseen elää demokraattisessa oikeusvaltiossa, joka asettaa tavoitteekseen kaikkien hyvinvoinnin, ei korruptoituneiden oligarkkien harvainvaltaa. Tämä on aseiden vaikenemisen ohella rauhan voittamisen ydin.

Entä Suomi? NATO-ratkaisu on tehty ja nyt on toimittava sen pohjalta. Mutta Suomella on edelleen suuria valintoja tehtävänä sellaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa vastuu yhteisistä haasteista törmää uuden kylmän sodan nollasummapeliin. Saksan liittokansleri Olaf Scholz käytti vastikään ilmausta globaali aikakauden muutos. Tämä sisältää sekä siirtymän pois hiilivetyihin perustuvasta taloudesta että voimasuhteiden muutoksen kohti moninapaista maailmaa. Venäjän sota on vauhdittanut vihreää siirtymää, mutta uusi kylmä sota Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä voi johtaa pikemminkin toiseen suuntaan. Yhteistyö globaaleissa haasteissa käy mahdottomaksi, jos kaiken kattavaan nollasummapeliin mennään. Euroopassa Venäjän reunavaltioiden, erityisesti Puolan ja Baltian, politiikka on yhä yksiselitteisemmin: Kiina ulos ja Venäjä alas! Saksa ja Ranska eivät esitä näin yksinkertaisia ratkaisuja. Niiden tavoitteena on luoda koko Euroopan kattava turvallisuusjärjestelmä, joka samalla irrottaa Venäjän Kiinan vaikutuspiiristä. Näitä kysymyksiä joudutaan pohtimaan, kun Ukrainan sota joskus päättyy.

Suomi on yhä luokkayhteiskunta

Toisin kuin julkisessa keskustelussa väitetään, Suomi on edelleen luokkayhteiskunta. Me joudumme kysymään, miksi luokkaerot kasvavat eivätkä ole katoamassa? Selitys on oikeiston bisneslähtöisessä politiikassa. Vapautta lisätään niille, joilla on jo vapaus tehdä kaikkea. Toisaalta valtion velkaantumisen taakka pannaan köyhien ja työttömien maksettavaksi. Tarvitaan vasemmistokäänne, jossa eriarvoisuutta vähennetään niin terveyteen, koulutukseen kuin toimeentuloonkin nähden. Siihen tarvitaan palkkatyöntekijöiden etuja ajavia vahvoja ammattiliittoja mutta myös esimerkiksi kunnallisveron progressiivisuutta ja veropohjan lujittamista esimerkiksi maastamuuttoverolla. Yhteiskunnallisten palvelujen vakaus ja tarkoituksenmukaisuus on myös keskiluokkien etu. Se on paljon suurempi asia kuin muutaman prosenttiyksikön verotuksen siirtymät suuntaan tai toiseen. Meillä on ollut tässäkin katsannossa paras hallitus miesmuistiin. Sekä kokoomuksen ahneuden evankeliumi että perussuomalaisten kyynisyys ovat synkkiä arvovalintoja. Toisen ihmisen haavoittuvuuden näkeminen on vasemmistolaisuuden ydin. Siksi sydän on vasemmalla.